Vaikka kävin lukiossa 2,5 vuotta, tuntuu kuin en olisi koskaan edes ollut koko koulussa, No ei ehkä ihan, mutta tavalliset koulupäivät tuntuvat jo melko kaukaiselta ajatukselta, osa syynä ehkä myös lukuloma. Vaikka lukiossa opin paljon, tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja ennen kaikkea kasvoin, koko koulu oli kuin pelkkä välivaihe elämässä. Mitä minulla todella jäi käteen?
 |
| Rakastin tehdä keramiikka töitä, parasta lukiossa! :D |
Kaikki puhuu kuinka rankkaa lukio on ja kuinka suuri muutos yläasteen ja lukion välillä on, mutta minä itse koin opiskelun huomattavasti helpommaksi ja rennommaksi. Toisaalta yläasteella asetin itselleni kovat tavoitteet ja pyrin vain ja ainoastaan parhaimpiin arvosanoihin, kun taas lukiossa arvosanat menettivät merkitystään ja halusin ennemminkin "suorittaa" koulun. Tietenkin ymmärrän, että lukio on huomattavasti rankempaa täysillä lukujärjestyksillä ja vaikeilla aineilla, mutta omalla kohdalla päivät oli melko lyhyitä, valitsin paljon taideaineiden kursseja ja muutenkin valitsin "helppoja" aineita.
 |
| Kuvistyö |
Suurin haaste oli ehkä motivaation loppuminen abivuotena. Muistan kuinka ensimmäisenä vuotena olin innoissaan uudesta kouluympäristöstä, uusista aineista ja muutenkin lukio-opiskelusta, mutta kolmosvuotena kouluun raahautuminen oli yhä vaikeampaa ja vaikeampaa. Läksyjä en tainut tehdä kuin kourallisen koko viimeisen vuoden aikana ja tunneilla tuli katsottua enemmän kelloa kuin oppikirjaa. Myös lukulomalla opiskelu oli melko kankeaa, välillä saatoin lukea useamman tunnin päivässä, välillä taas jätin kirjat suosiolla kaappiin. Kuitenkin yritin parhaani itse yo-kirjoituksissa ja olen tyytyväinen siihen.
Vaikka koin paljon turhautumista ja välillä epäonnistumisia, opin paljon muutakin kuin solu-biologiaa ja todennäköisyyslaskentaa. Opin enemmän itsestäni, tulin itsevarmemmaksi ja koin asioita, joita ilman lukiota en olisi koskaan kokenut!
